Ei me Vikin kanssa päästy tänäänkään agiin, koska "rakas" autoni jätti mut motarin varteen. Se ei ollut mukavaa, auto rymisteli ohi, rekat oli kamalinpia. No, shit happens.

Hauskaa tosin oli päivällä, menin lehmien aitaukseen tutustumaan vasikoihin. Ne oli tosi söpöjä ja uteliaita vaikken kosketukseen päässytkään. Mutta aika lähelle ne uskalsi tulla kun istuin maassa ja höpöttelin mukavia. Kyllä sitä jotenkin sydämessään tietää mitä oikeasti haluaisi tehdä, mutta en kyllä tiedä voiko sitä ikinä toteuttaa, että olisko siinä päätä tai edes häntää. Katsotaan nyt, puhutaan isännälle... Se on kyllä vihreää valoa tavallaan näyttänyt jo aikaisemmin.

Se olis niin puhdasta lovee.
Ja Pepito sais tehdä jotain mikä on rodulle ominaista....:)