Näin unta että elvytin itteeni. Ja mun parasta kaveria. Ensin se tuntu hauskalta, mutta kun illalla ajoin kotiin niin se tuntu kamalalta. Mitä sellasta mä oon menettäny itsessäni, että yritin elvyttää? Vai liittyykö se mun ystävään kun elvytin sitä? Mutta toisaalta, elvytin myös toista kaveriani, sitä jolla on aivosyöpä. Itkin myös tosi lohduttomasti.. kovaa. Ja vuolaasti. Mutten muista miksi. Oon myös nähnyt unia oudoista lyhdyistä äidin ja isän pihoissa jotka heiluu lujaa tuulessa. Yhtenä yönä sieltä niiden uudesta kerrostalo kämpästä, että joskus iskä ja sen entinen vaimo oli tikkailla kiivennyt yli kuuteen metriin kuusen latvaan viemään lyhdyn. Eikä sitä voinu enää käyttää. Että siellä se hielu myrsky tuulessa, sellanen punanen myrsky lyhty. Ja sita katoin sen uuden kodin keittiön ikkunasta kerrostalon ylimmästä kerroksesta. Viime yönä ne asu jossain omakotitalossa. Ja siellä keinu tuulessa valvata (siis oikeasti valtava) entisajan kattokruunu, missä kynttilät on ympyrässä. Sellanen kärrynpyörän näkönen. Siinä oli valtavia kynttilöitä, varmaan metrin pitusia ja paksuja. Ja sekin heilu myrskytuulessa niin ettei ne kynttilät jaksanu enää palaa. Mun unet on ollut sekavia ja muutaman viikon, osan muistan osaa en. Pakenemista henkensä edestä, äiti ja iskä on liittyny jo kolmeen sekavaan uneen. Ja se myrskytuuli ja lyhty.

Mulla on niin pieni olo. Kun yritän rakentaa itseeni kasaan, mutta en ymmärrä tapahtuneita, enkä edes muista kaikkea. Yli neljän vuoden väsymys ei mene nukkumalla makesti yhden yön. Tällä hetkelllä mä nukkuisin yli 12 tuntisia unia jos voisin. Oon joka aamu myöhässä koulusta. Yritän vitsailla että uni maistuu ja hyvät unen lahjat. OIkeasti mua vituttaa. Enkä mä tahtoisi mennä kouluun kun se on niin outo paikka. Kun tuntuu että vaikka mä olen näin hirmusen pieni, niin mulle ei silti löydy paikkaa tässä maailmassa.