Ei oikein huumori riitä enää. Onneks en koskaan sanonut ääneen, ettei tästä oo kun matka ylöspäin. Koska vitut on. Mä jo hetken ehdin olla turvallisin mielin aina kun sain viestin tai soiton. Mutta ois vaan pitänyt pelätä yhtä paljon kun silloin, koska se repii. Ajatuskin repii. Mä sanoin ettei kyse voi olla kuukausista, mut täytyy sanoa, etten tiedä miksi niin sanoin. Enhän mä oo lääkäri. Kukaan ei tiedä mistään mitään! Muuta kun sen että se on paha, PAHA!!! Kaikkein pahin. 

miten mä jaksan olla vahva olkapää joka suuntaan. Tahdon totta kai! Mutten tiiä jaksanko, kun itsessäni on jo aika paljon kannettavaa