Näistä hiiristä olen oppinut sen että:

sen lisäksi että kaikki kolme ovat erinököisiä, ne ovat luonteeltaankin aivan erilaisia. Viili on kaikkein pienin ja reippain. Se ei lähde helposti karkuun ja kun sitä pitää esim. sängyllä vapaana, se tutkii ja kiipeilee ihmisiä pitkin. Terraan kun laittaa käden, se katselee rauhassa mökin ovesta ulos eikä heti piiloudu.
Veela on myös aika rohkea, mutta se tykkää kaivautua esim. taskuun ja kurkkia sieltä. Sängyllä se menee peittojen alle tai jos istun se kiipeilyy sylissä ja menen johonkin paidan ryppyyn. Se on sellnen luolamies(nainen).
Vehnä on kaikkein ujoin, vaikka kasvattajalla ajattelin että se on rohkein. Se menee ensimmäisenä piiloon jos terran luukun avaa ja kädessä se ei pysy paikallaan vaan vaeltelee paljon. Sängyllä se kipittää eestaas ja tykkää myös mennä peiton alle. Tosin se ei mene sinne kyhjöttämään, vaan vaeltelee siellä. Saa olla varovainen kun ei kunnolla nää missä kohtaa se viilettää...

Harmi kun en tältä koneelta saanut kuvia, mutta ehkä joskus.
 

ps. VIki rakastaa noit hiiriä, ne on sen lemmikkejä. Se saattaa välillä tosi kauan seistä tai maata tossa terran edessä ja vaan katsella. Ja Eddyä se ei silloin päästä edes huoneeseen kun sillä on päivystys kesken...