Oivoi... mä en saa unta! Ja se on hyvin harvinaista. Toki uni rytmi on vähän sekasin, olen koko viikon sairastellut kotona. 38 astetta kuumette, jipei. Mutta nyt ei oo enää kuin vähän nokka tukossa ja yskän poikasta.

Kevättä rinnassa: istutin tänään 90 tomaatin siementä ja 30 paprikan siementä. Kurkut ja melonit odottaa vuoroaan... sekin aiheuttaa unettomuutta koska olen niin innoissani.

Tosin tämä on muutenkin sellanen vatvomis yö. Lääkäri soitti eilen labran tulokset, sain lähetteet eteenpäin. Tosin, ei pitäisi vatvoa ennen kuin kaikki on selvää. Kaikki voi nimittäin olla erittäin hyvin. Sekös tässä onkin ristiriitaista. Pitäisi ajatella positiivisesti, mutta sitten kun sitä pettyy niin pirusti... kaverin aivokasvain lähtenyt uusiutumaan. Vaikka se pieneni koko ajan. Ja kaikki oli suunnilleen ok ja niidenkin elämä varmasti aika mukiin menevää. Ajattelivat että kontrolli käynti, kaikki hyvin, nähään kolmen kuukauden päästä taas. Vastaus olikin että nähdään parin viikon sisällä leikkaus pöydällä.

No, se on otettava mikä vastaan tulee. Vaikka kirvelis ja tuntuis vaikeelta. Niin munkin on tehtävä. Mä en ehkä ole kaikkein kestävin tukipilari mun ystävälle kun tää kaikki alkaa taas alusta, mut yritettävä on.

Mutta ennen kun varaan itselleni yhtään minkäänlaisia tutkimus aikoja, menen ensi viikolla elämäni ensimmäiselle risteilylle ja unohdan koko jutun!