Kello on puoli yhdeksän ja ulkona on säkki pimeää. Ei kamalasti naurata. Tulis lunta ja loppuisi vesi sade! Kyllä mä olen silti pitänyt parista edellisestä talvesta vaikka lumi on ollut raskasta, mutta on siitä enemmän silti ollut iloa.. En pääse kokeilemaan pulkkailua koirien kanssa vaan joudutaan vetämään typerää rengasta vaan.

Olen joutunut toteamaan, että jos joskus olen ollut loppu, niin se on varmasti ollut vain lopun alkua tälle. Asiat ei vaan järjesty. En halua mennä mihinkään juttelemaan koska kuitenki se taas katkeaa ja jään tyhjilleen. En mä jaksa sitä enää. Mut tiiän et just sitä me tarvittais täällä kotona. Me ollaan molemmat ihan finaalissa. 

Olkapää on ollut omituisen kipeä. Ennen se oli kipeä vain jos olin tehnyt tallitöitä, mutta nyt se on tullut jostain niin kipeäksi ettei sen päällä voi nukkua ja paidan riisuminen on ajoittain hankalaa. Menen tänään toiseen kuntosali ohjaukseen ja saan viimeiset ohjeet, saas nähdä rupeaako kuinka nopeasti helpottamaan krempat. Joogaan pitäisi uudestaan raahautua, se on mukavaa. Muttei ole oikein jaksanut. 

Mitenköhän pää kestää viimeiset viisi kuukautta tammikuusta koulun loppuun. Joka päivä neljään asti, mä en näe aurinkoa ollenkaan! Se on todella ahdistava ajatus.. ulkotöissä auringon sentään näki joka kerta kun ne näyttäytyi.