Siispä vain lyhyt katsaus hetkeen...

Olen oppinut virkkaamaan isöäidin nelijöitä ja olen siitä aika ylpeä, koska edelleenkin on vaikea kuvitella että: se olen tosiaan minä joka teen käsitöitä, ja olen vielä kohtuullisen etevä ja luova siinä!
Perjantaina opin pistämään lihahkseen ja katetroin ensimmäistä kertaa.
Peppi rakastaa renkaan vetoa ja uskon että se on Voittajaan mennessä aika hyvässä kondiksessa.. vielä kun vähän massaa saa kun tuo karvan ripottelu loppuu.
Olen mietiskellyt paljon. Suhdettamme, tulevaisuuttamme ja nykyhetkeä. Uskon että ratkaisu on siinä mistä vähän puhuttiinkin, mutta se saa kypsyä. Se vaatii mun valmistumisen ja aikaa. Mutta mä uskon että jos se toteutuu, se johtaa meidät takaisin oikealle tielle.

sonmoro