Huusin eilen. Huusin kovaa ja paiskoin. Ja sen jälkeen menin peiton alle nukkumaan, heräsin ja hyvästelin. Väsyttää varmaan jonkun verran.

Jos kohta tulisi jo syksy. Meille on luvattu pari hirven jalkaa että voidaan jäljestää. Ei nyt kesällä viitsi, on kuuma ja metsät on liian tiheessä heinässä, mä en sinne mene. Olisi ihanaa tehdä ihmishakua, tiedän et Viki osaa. Mutta eipä meitä kukaan koskaan auta vaikka olen puhunut siitä keväästä asti.

On tosi hiljasta, mua ei oikeastaan kiinnostaa enää musiikki. Kaikki muistuttaa kaikesta.

On lauantai, kaks tyttöö juhlii synttäreitä
Nauru raikaa niin et naapurit jo hakkaa seinää
Sit ulos ja raflaa, siel pari tuntii
Sit ulos ja safkaa ja parin kundin matkaa
Matkal ne käy kattoo jos ois paikkaa jossa jatkaa
Mut kun ei oo, nii kotimatka voi alkaa
Mut sei kestä kauaa, noin 5 sekuntii
ku poika näyttää kuinka isän auto kiihtyy hunttii
Tulee mutka matkaan, vauhtii on liikaa
Tytöt lentää autost, nyt on verta asfaltilla
Sain illal viestin et ”mitä jos nähtäs huomen?”
Mut huomenaamul sainki vaan soiton ja huolen
et mitä tulee tapahtuu, mitä lopult kävikää?
Miten tää voi käydä, Laura, sullekin, mä en käsitä?
Mut onneks paranet ja voit jo paremmin
Ja kaiken tän jälkeen on lopulta vaa vahvempi

Mul on taas paljon vahvempi olo

Mitä sit kun aikas koittaa, vedät vikan henkäykses
ja näät elämäs alust loppuun silmänräpäykses?
Ootsä tyytyväinen siihen mitä näät?
Mitä teit, mitä kaikkee jätit tekemät
vai oisitsä halunnuki jotain paljon enemmän?
Ja nyt se ajatus saa sut repeämään
Mikä oli taistelemisen arvoista?
Oliks tää kaikki sen arvoista?
Otitsä sulle tärkeet ihmiset huomioon?
Tajusitsä mikä sun elämän juoni on?
Ja minkä arvosanan voisit itelles antaa?
Lepäätsä rauhas ku kevenet 21 grammaa?

Kapasiteettiyksikkö- Kaiken tän Jälkeen

Itkeä voi hiljaakin.