Sissi löytyi!! Täällä se pötköttelee nyt kotisohvalla ja on niinkun ei poissa olis ollutkaan. Heti halusi halia ja olla sylissä ja nälkä on kova. Ei ihan viitsi kerralla antaa isoja määriä ruokaa, vähän ja useasti. Koiria ei pelkää, ei niistä hirveästi tykkääkään etenkään nyt kun ne mölyää tossa, mutta tosiaan- ei juokse karkuun ja antaa tulla lähelle. Ai että on iloinen olo! Luulen että vasta ensi keväänä päästetään ulos, en halua että se häviää enää syksyä vasten. Voi miten voi kissa olla rakkauden kipeä! Luulin että se olis villiintyny ja epäilevä etenkin kun oli niin vähän aikaa meillä, mutta ei. Se vaan niin onnellinen täällä meidän kanssa. Huomenna haen matolääkkeet kaikille karvaisille ja sitte pidetään häätökuurit yhtä aikaa. Oijoi, en varmasti anna enää Sissiä kenellekään! Ei olis kamalan reilua sitä kohtaan että on ensin ollut eksyksissä ja sitten pääsee kotiin ja yhtäkkiä pitäiskin lähtee eri kotiin. Ei, ei, ei. Tänne se jää. Meidän halikaveriksi.