Tänään oli rauhaton alkuilta töissä kun rupesi Mediheli ja Rajan helikopterit pyörimään yläpuolella. Aikaisemmin oli mennyt lansseja. Mietittiin onko demskulta karannut joku jota etsiittiin mutta kyllä siitä meillekin olisi ilmoitettu. Yksi potilas kertoi missä ambulanssit oli pysähtynyt. Kaikki se melu ja hälinä sai mut muistamaan mikä päivä tänään on.

Niin, hukkumis tapaushan se oli. 30min etsittiin ruumista, ei löytynyt.

5 vuotta sitten. Loppui ihanan tähti tytön mopo matka. Ironisinta tässä on aina ollut se, että serkkuni jolla on sama nimi kun tähti tytöllä, täyttää vuosia aina samana päivänä kun lasketaan vuosia siitä kuinka pitkä aika on kun tyttö kuoli.

No, työt sujui kuitenkin hyvin, sain käydä hetken ulkona ajattelemassa. Sitten olikin parempi mieli. Odotan isäntää kotiin, luulisin että saattaa olla ikävä. Toivottavasti se on sitä, ikävää nimittäin. Laitetaan pitsaa ja sitten nukahdetaan sylikkäin. Kuulostaa suunnitelmalta.

Appi taas sekoilee. Jos ei kohta ala muuttumaan mä rupeen vittumaiseks miniäks ja rupeen puuttuu.

Taidan joutua jättämään ensiavun haaveeksi, jos jokainen tapahtuma saa mut ajattelemaan menneitä kavereita. Tai sitten mun pitäis puhua niistä tunteista ja oppia hyväksymään se, että mulla on oikeus olla surullinen.